I really enjoyed Labyrinth by Kate Mosse although I felt the ending was a let down after the highs of the rest of the book so I was really looking forward to reading (listening actually as I aquired it on audiobook). Unfortunately the weak points I felt held back Labyrinth where increasingly in evidence in this book. The descriptions of the Languedoc were powerful still, but the underlying mystery of the Sepulchre and its link to Tarot symbols and a mysterious power was weakly explained to the point of almost being ignored. I felt that ending seemed rushed after the slow gradual buildup of the novel overall and many intriguing bits of mysterious happenings or things discovered in the novel seemed to have been forgotten by the end or rolled up in a general "Well things are all interlinked in some mysterious way" explanation which failed to satisfy me.

Positives of the book were the descriptions of the environment and the obvious research that went into writing about the south of France. I agree however with another reviewer on the site the the occasional popping up of sentences in French were a bit jarring as I assumed all of the English sentences the French characters said to each other would have been in French - I didn't need a French sentence to remind me the Verniers were French.

I feel underneath there is a good novel yearning to get out in Sepulchre, but the rush of the ending and the various unexplained occurrences really let it down for me. ( )

Juoni: Meredith etsii menneisyyttään Ranskassa samalla kun tekee taustatyötä Debussyn elämänkertaa varten. Apunaan hänellä on vain vanha valokuva ja pianosävellys.

Meredithin tarinan ohella kerrotaan tarinaa Leoniesta, Anatolesta ja Isoldesta, joiden elämää Isolden entinen rakastaja varjostaa. Leonien, Anatolen ja Isolden elämästä löytyy yhteys myös Meredithin valokuvaan.

Muuta: Puolessa välissä kirjaa kyllästyin henkilöiden järjettömyyteen täysin. Sen jälkeen lukeminen oli yhtä tuskaa, mutta loppuun se tuli luettua.

Tuntuu kuin kirjailijalla olisi pakonomainen tarve hyödyntää olemassa olevia tarinoita ja yrittää liittää niihin vielä suurempia tapahtumia. Ei siinä sinänsä mitään vikaa, jos tekee sen onnistuneesti, mutta kirjailija ei siinä mielestäni ole onnistunut. Kirja olisi saattanut olla jopa parempi ilman näitä viittauksia.

Kirjan tarot-viittaukset ovat mielestäni liian kevyitä ja epämääräisiä hieman tarotteja tuntevalle. Musiikilliset viittaukset olivat onnistuneet mielestäni paremmin, mutta musiikista en mitään tiedäkään. Luulisin, että musiikkia vähänkin tuntevalle, ne tuntuisivat yhtä epämääräisiltä kuin tarot viittauksetkin.

Juoni tuntuu muutenkin pysyvän vain hatarasti koossa ja loppuhuipennus oli mitään sanomattomin aikoihin. Ei lisää tätä, ei koskaan.

Sivuja 681 ( )

I listened to this on audiobook, read by the same woman (Donada Peters) who so excellently narrated Mosse's previous novel, Labyrinth. This is a similar story: modern woman's life is intertwined with that of long-dead French woman. In this case, the women's lives are only about a hundred years apart. I wish I'd been able to read this closer to Labyrinth. It's not a sequel, but some characters do reappear. The best part about listening to this on audiobook was that the song "Sepulchre," which plays a significant role in the story, is played in the background at various points in the recording. It was hauntingly beautiful. ( )

Not as good as Labyrinth and good read all the same. I found it difficult to get into, but once things started quickening up from the middle onwards I really enjoyed the story. ( )

Deux histoires en parallèle, Léonie en 1891 et Méredith en 2007. Un lieu le Domaine de la CADE situé près de Rennes-les-Bains, un jeu le Tarot et les fils de l'histoire se tissent et s'entremêlent.
Roman extrêment plaisant à lire qui nous emporte avec ses héroïnes dans un monde dont on ne pourra sortir qu'après la dernière page lue! ( )